Meidän huominen

Luovu niin saat
eiliseen jätin
kartan ja kompassin

Pyydä niin annetaan
avaimen löysit
oven aukaisit tuntemattomaan

Uskalla niin näet
vihdoin tänään
koitti meidän huominen

Kutsu niin vastataan
painauduin syliisi
hengitin sinua hiljaa

Elä niin koet
kanssasi rakkaus
on elämää suurempaa 

Kaiken antaisin

 Antaisin sinulle taivaan
tähtien sylin
auringon ja kuun

Antaisin metsän
korpikansojen siunauksen
loitsut shamaanien muinaisten

Antaisin sinulle maan
mannerlaattojen huokauksen
päivän ja yön

Antaisin meren
aaltojen kuiskauksen
hiekat hautojen ikiaikaisten

Kuitenkin vain yksi
minulla valta on antaa
kaiken minussa saat

Viikingit

Sodan jälkeinen aamunkoi
ensimmäiset valonsäteet syleilivät
maan punattua pintaa

Kilpineito repaleisessa sotisovassa
suuteli hikistä otsaa
kalliolle polvistuneen soturin

Uuden aikakauden alku
pohjantuuli pyyhki pois
poskille vierineet kyyneleet

Viikinkipari väistyvässä hämärässä
lunasti toisiinsa kietoutuen
sydänverellä vannotun lupauksen

Vallitsevan hetken kauneus
kohtalo antoi siunauksensa
sielut lävistävän rakkauden

Suutele

Suutele
suutele niin, että
kylmät väreet juoksevat
päästä varpaisiin

Suutele
suutele niin, että
jokainen soluni tietää
minä olen sinun

Suutele
suutele niin, että
kaikki pienimmätkin huolet
jäävät unohduksiin

Suutele
suutele niin, että
aika ympärillä pysähtyy
meillä on ikuisuus

Suutele
suutele niin, että
sydän löytää kotinsa
meihin asettuu rakkaus

Taistelija

Sinä näit
katse kohtasi katseen 
teki jälleen näkyväksi

Sinä puhuit
sana vastasi sanaan
riisui taistelijan aseista

Sinä kurotit
käsi tarttui käteen 
sitoi vuotavan haavan

Sinä tunsit
sydän kohtasi sydämen
herätti nukkuvan unesta

Sinä luotit
askel seurasi askelta
hälvensi sumun sielusta

Elossa taas

Pimeässä suljettu sielu
raivoaa ukkonen
armotta piiskaa sade

Valo tulvahtaa sisään
ennen huutoa
kallioon salama lyö

Tuulen tyyntyessä
hiljalleen avautuvat
nyrkeiksi puristuneet kädet

Väistyvän myrskyn alla
ensihenkäyksen ottaa
horroksestaan elpyvä henki

Metsä kuiskii
syke tuntuu taas
iltausvan hiipiessä pelloille

Niin paljon

Hiljaa
niin hiljaa
vain kuiskausta vailla

Kovaa
niin kovaa
silti sydän huutaa

Lähellä
niin lähellä
vain kosketusta vailla

Kaukana
niin kaukana
silti ajatuksissa alati

Paljon
niin paljon
vain sylistäsi antaisin